Mielen tila
Hub-projektissa olen päässyt nauttimaan eräästä lempiharrastuksestani aivan uudesta näkökulmasta. Pidän flaneerauksesta ja päämäärättömästä löyhäilystä kaupungilla ja kahviloissa suunnattomasti. Jos minun pitäisi valita yksi paikka, jossa joutuisin viettämään loppuelämäni, niin hyvin luultavasti vastaisin: “Hyvä kahvila.” Henkilökohtaisesti pidän kahvilaa kulttuurihistoriallisesti yhtenä lyömättömimmistä saavutuksista.
Hyvän kahvilan tunnelman jotekin vain aistii ja en ole sitä oikeastaan tarkemmin pohtinut mistä tämä “aistiminen” voisi johtua. Hub-näkökulma on terävöittänyt ympäristön tarkasteluani ja saanut minut pohtimaan tilaa henkilökohtaista “hyvä hengailufiilis” -tuntumaa laajemmin. Mikä konstitutioi hyvän tilan? Sellaisen, jossa Hubin perustavat ajatukset
realisoituisivat:
- Ihmiset, jotka näkevät ja tekevät asiat hieman eri tavalla kuin yleensä
- Tilat, joissa työskennellään, luodaan, opitaan ja rentoudutaan
- Ideat, jotka saattavat muuttaa maailmamme, ainakin hiukan
Seuraavassa luonnoksenomaisia mietteitä siitä, miten itse hahmotan hyvän tilan. Kiitokset Serum-arkkitehdeille Sami ja Vesa sekä Kolan Petrille keskusteluista ja ideoista.
Tilan paikka
Sijainti ja saavutettavuus ovat tärkeitä tekjöitä puhuttaessa urbaanista, yhteisöllisestä tilasta. Kaupungissa paitsi keskukset myös etäisyydet ovat usein mentaalisia. Kärjistäen, viiden minuutin päähän “keskuksesta” on helppo “pistäytyä”, mutta 15 minuutin päässä olevat paikat tuntuvat olevan liian kaukana. Sijainti ja saavuttetavuus ovat kuitenkin suhteellisia ja paikka on yllättävän abstrakti käsite.
Ehkäpä hyvän tilan oikea paikka määrittyy siten, että se on mielenkiinnon kohde. Englannin kielen point-of-interest valaisee tätä mainiosti. Hyvällä tilalla on paikka ihmisten mielessä tai se näkyy näinä päivinä nuppineulana ihmisten sosiaalisissa kartastoissa. Tällä tavoin ajateltuna ”etäisempi” sijainti voi soveltua tilalle, jos se on kutsuva ja mielenkiintoinen.
Tilan toiminta
Esimerkiksi berliiniläisessä underground-kahvilassa voi helposti havaita, että rosoisuus ja kiehtova yllätyksellisyys tilassa ovat jostakin syystä sympaattisia elementtejä. Satunnaiset lehdet, sopivasti erottuva tyylikäs musiikki ja laadukas tarjoilu ovat perusedellytyksiä ajatusten syntymiselle. Toisaalta Hubissa, jossa tehdään ideoiden toteuttamiseen vaadittavaa raakaa
työtä edellytetään myös keskittynyttä tehokkuutta.
Toiminallinen muuntuvuus ja tilallinen kirjavuus ovat olennaisia. Hubissa tilankäytölliset moodit eivät jakaudu suoran funktionaalisesti tai sitoudu teollisen rytmin aikaan. Ihmiset tekevät erilaisia asioita, omiin aikoihinsa, yhdessä ja erikseen. On iloista melua ja hyviä keskusteluja. Tarvitaan hiljaisuutta, lepopaikkoja ja niin, myös kunnollisia toimiston pöytiä sohvien ja kahvipöytien lomaan sekä atk-yhteyksiä.
Vesan analogiaan Hubista levykauppana ei ole lisättävää: “Tästä esimerkistä oppineena. Kaikkia kävijöitä yhdistää musiikki. Sitä toimintoa tuetaan. Omia pieniä paikkoja, jossa voi kuunnella musiikkia. Pieni kahvila, johon voi istahtaa. Paljon levyhyllyjä, joiden välissä voi seikkailla ja törmäillä muihin kävijöihin. Loungeja, joissa voi pienissä porukoissa jämähtää. Tiskit, joissa henkilökunta, joka on paikan suola ja sokeri.”
Ihmisten tila
Sijainti on tärkeydestään huolimatta toissijainen asia. Ihmiset eivät tule paikalle tilan, vaan toisten ihmisten vuoksi. Tunnelma on toiset ihmiset. Onnekkaat sattumat, hyvät keskustelut, idearikas työnteko ja riehakas juhlinta ovat ihmisten välistä yhteentulemista, kohtaamista, oivaltamista. Solmiintumista ja avauksia. Parhaimmillaan tila on inhimillisen toiminnan huomaamattoman taidokas kulissi, inhimillisen mielen tila.
